Osallistuimme mentori–aktori-työparina Suomen Muinaismuistoyhdistyksen mentorointiohjelmaan huhtikuusta 2024 lähtien, ja tässä kirjoituksessa jaamme lukijoille kokemuksiamme. Yhdistyksen mentorointitoiminta alkoi edellisenä vuonna pilottihankkeena ja osana toimikauden 2023–2024 Tiede perintönä -teemaa. Mentorointisuhteessa uransa alussa oleva aktori sai tuekseen kulttuuriperinnön alan asiantuntijan, jonka ammattitaito vastasi parhaiten aktorin tarpeita. Ohjelman tavoitteena oli antaa tukea esimerkiksi urasuunnittelussa, työelämään siirtymisessä ja alan identiteettiin liittyvissä kysymyksissä.
Kuva: Hanna Kemppi. CC BY-NC.
On ilahduttavaa, että yhdistys jatkoi tätä arvokasta, eri yliopistojen rajat ylittävää työtä uusien mentori–aktori-parien kanssa toimikaudella 2024–2025 ja meille tarjoutui mahdollisuus osallistua ohjelmaan yhtenä kuudesta työparista. Annika haki mentorointiohjelmaan vuoden 2024 alussa vaihdettuaan opiskelualaa taidehistorian maisteriohjelmaan. Taidehistorian alalla häntä kiinnostivat muun muassa tutkijuuteen ja museoalaan liittyvät tulevaisuudennäkymät. Hän sai mentorikseen taidehistorioitsija Hannan, joka työskentelee sekä tutkijana, opettajana että tiedonhaun ja tutkimusaineistonhallinnan asiantuntijana.
Kuinka mentorointiprosessimme eteni?
Prosessin alussa keskustelimme Annikan toiveista ja laadimme tavoitteemme sekä sovimme keskinäisistä työskentelysäännöistä. Yhdistys oli linjannut mentorointiohjelmassaan, että työparit käsittelisivät pääasiassa muuta kuin opinnäytteen tai tutkimustyön sisältöjä, mikä sopi meille hyvin. Koska onnistunut mentorointi on henkilökohtainen prosessi ja perustuu luottamukselliseen keskusteluyhteyteen, emme avaa tässä kirjoituksessa keskustelujemme yksityiskohtia, mutta yleisesti ottaen muotoilimme tavoitteet ja sisällöt niin, että ne tukisivat mahdollisimman hyvin Annikaa alanvaihtajana. Pyrimme esimerkiksi eri tavoin vahvistamaan identiteettiä taidehistorioitsijana ja etsimään varmuutta maisteriksi valmistumisen jälkeiselle ajalle. Näiden tavoitteiden pohjalta luonnostelimme tapaamisten keskusteluaiheet ja aikataulun. Jätimme aikatauluun myös joustavuutta, jotta voisimme tarvittaessa ottaa käsittelyyn mahdollisia prosessin aikana esille nousevia ja kokonaisuuden kannalta olennaisilta tuntuvia uusia aiheita.
Tapasimme yhteensä kuusi kertaa noin kuukauden tai parin välein. Koska maantieteellinen välimatkamme on pitkä, kävimme suurimman osan keskusteluistamme etätapaamisissa. Monesti Hanna laati tapaamisia varten pohdintaa tai tiedonhakua sisältäviä lyhyitä ennakkotehtäviä, joiden johdattelemina keskustelimme kulloisestakin aiheesta. Käsittelimme yhdessä pohtien muun muassa verkostoitumista, jatko-opintoja, tutkijan polkua ja erilaisia työllistymisen näkökulmia. Esimerkiksi SWOT-analyysiä hyödyntämällä hahmottelimme nykyistä osaamista ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Verkostoitumista lähestyimme puolestaan tunnistamalla ensin jo olemassa olevia kontakteja ja vahvuuksia, minkä jälkeen hahmottelimme hyödyllisen tuntuisia uusia suuntia sekä toimia ja keinoja, joilla näitä tavoitteita voisi saavuttaa. Tehtävien avulla Annika pääsi jo etukäteen tutustumaan aiheeseen ja muodostamaan tarkempia kysymyksiä tapaamista varten. Lisäksi hän kirjoitti vapaamuotoista oppimispäiväkirjaa itselleen koko prosessin ajan, jolloin mentoroinnissa saadut oivallukset ja vinkit jäivät muistiin myös myöhempää käyttöä varten.
Oli tärkeää ja myös hyvin hauskaa, että pääsimme kertaalleen tapaamaan kasvokkain Helsingissä ja viettämään aikaa yhdessä. Vierailimme Sinebrychoffin taidemuseossa kesällä 2024. Tämä tapaaminen oli aktorin näkökulmasta erityisen hyödyllinen, sillä tässä oli mentorin tapaamisen ohella tilaisuus päästä kuulemaan museotyöntekijän näkökulmaa ja vaihtamaan ajatuksia hänen kanssaan. Haluammekin kiittää lämpimästi Sinebrychoffin taidemuseota ja erityisesti amanuenssi Kersti Tainiota ystävällisestä vastaanotosta ja antoisasta vuoropuhelusta!
Mentorointiohjelmasta erinomaiset puitteet työskentelylle
Vaikka mentorointi voidaan hyvin aloittaa kahdenkeskisellä sopimuksella ilman erityistä ohjelmaa, yhdistyksen tarjoama tuki antoi varmuutta. On aina mahdollista, että hyvinkin sujuva työskentely jouduttaisiin syystä tai toisesta keskeyttämään. Tällaisessa tilanteessa on varsinkin aktorin kannalta erityisen arvokasta, että hän on mukana ohjatussa toiminnassa ja sen luomissa turvallisissa puitteissa. Tukenamme olivat mentorointiohjelman innostavat ja osaavat koordinaattorit, dosentti Ildikó Lehtinen ja FT Ville Hakanen. Koordinaattorit voivat esimerkiksi tarvittaessa auttaa löytämään uuden mentorin, tai on mahdollista keskustella yhdessä, jos mentorin ja aktorin yhteistyö kohtaa yllättäviä haasteita.
Koimme antoisana sen, että ohjelma sisälsi koordinaattorien vetämiä, kaikille mentori–aktori-pareille yhteisiä tapaamisia, joissa oli kiinnostava tilaisuus tutustua muihin ja kuulla heidän tavoitteistaan ja työskentelyn vaiheista. Yhteiset tapaamiset myös rytmittivät mentorointiohjelmaa muodostamalla pisteitä, joissa oli hyvä hetki reflektoida oman työskentelyn senhetkistä tilannetta ja suuntaa.
Monipuolisesti hyötyä mentoroinnista
Mentorointiohjelma tuntui sekä mentorin että aktorin näkökulmasta onnistuneelta. Annika koki saaneensa mentoroinnissa yksityiskohtaisia neuvoja, jotka mahdollistivat konkreettisten askelten ottamisen prosessin alussa asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi. Hän myös koki saaneensa paljon arvokasta hiljaista tietoa, joka muutoin olisi jäänyt kuulematta. Kokonaisuudessaan ohjelmaan osallistuminen nopeutti sopeutumista alanvaihtoon, vahvisti identiteettiä taidehistorioitsijana sekä loi varmuutta ja toimintatapoja tulevaisuutta varten.
Hanna koki mentorin roolin monesta näkökulmasta antoisana. Oli hienoa saada tutustua toiseen ihmiseen ja hänen kokemusmaailmaansa. Erilaisista taustoista huolimatta löysimme paljon yhteistä. Vuorovaikutteisessa prosessissa oppi myös väistämättä uutta, kun pyrki ymmärtämään asioita toisen näkökulmasta. Mentorointiin käytetty aika tuntui kantavan hedelmää: on ilo huomata, että oman kokemuksen jakamisesta, verkostoista sekä niistä näkökulmista ja neuvoista, joita pystyy tarjoamaan, on toiselle konkreettista hyötyä. Aktorin kokonaisvaltainen tukeminen ja hänen edistymisensä seuraaminen tuntui merkitykselliseltä ja se voi antaa perspektiiviä myös omaan työhön. Kaiken lisäksi meillä oli mukavaa yhdessä!
Toivottavasti yhdistyksen mentorointitoiminta saisi jatkoa, sillä voimme lämpimästi suositella tätä kokemusta ja mentorointiohjelmaa. Tämä on hieno mahdollisuus uusien näköalojen avautumiselle tarjotessaan konkreettista tukea erilaisissa opintojen ja työelämän tilanteissa.
Annika Seppänen on taidehistorian maisterivaiheen opiskelija Jyväskylän yliopistossa.
FT Hanna Kemppi on ortodoksisen aineellisen kulttuuriperinnön tutkimukseen erikoistunut taidehistorioitsija.
Recent Comments