{"id":957,"date":"2023-09-20T18:38:20","date_gmt":"2023-09-20T15:38:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/?p=957"},"modified":"2023-09-21T12:21:36","modified_gmt":"2023-09-21T09:21:36","slug":"yhteisollista-kulttuuriperinnon-vaalimista-smy-153-vuotta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/2023\/09\/20\/yhteisollista-kulttuuriperinnon-vaalimista-smy-153-vuotta\/","title":{"rendered":"Yhteis\u00f6llist\u00e4 kulttuuriperinn\u00f6n vaalimista: SMY 153 vuotta"},"content":{"rendered":"\n

\u201dSeuran ty\u00f6ala oli alkuaan ollut laaja ja moninainen. Vuodet ovat n\u00e4hneet seuran ja laitoksen toisensa j\u00e4lkeen syntyv\u00e4n vaalimaan niit\u00e4 eri teht\u00e4vi\u00e4, joitten hoito kerran oli vain yhdistyksest\u00e4 riippuvainen\u201d, lausui arkeologi, professori ja yhdistyksen tuolloin aloittanut puheenjohtaja A. M. Tallgren vuonna 1930 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Suomen Muinaismuistoyhdistyksen 60-vuotisjuhlapuheessa (Kotiseutu<\/em> 1931). N\u00e4in todella onkin; yhdistyksen rooli esimerkiksi Suomen kansallismuseon perustamisessa ja kokoelmien synnyss\u00e4 on ohittamaton. V\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja ovat muun muassa keruukampanjat, kuten paikannimien keruu, joka k\u00e4ynnistettiin 1879. Vuonna 2023 yhdistys on jo 153-vuotias ja yhteis\u00f6llinen kulttuuriperint\u00f6ty\u00f6 jatkuu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Nuoret arkeologit A. M. Tallgren ja C. A. Nordman vuonna 1920. Tallgren toimi tuolloin Suomen Muinaismuistoyhdistyksen sihteerin\u00e4, Nordman vasta 1930-luvulla. Valokuvaaja Karin Hild\u00e9n oli taidemaalari, joka toimi Kansallismuseon piirt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Kuva: Karin Hild\u00e9n \/ Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Yhdistys perustettiin nimell\u00e4 Finska Fornminnesf\u00f6reningen, Suomen Muinaismuisto-Yhti\u00f6 vuonna 1870. Yhti\u00f6 oli ep\u00e4onnistunut k\u00e4\u00e4nn\u00f6s f\u00f6reningen-sanasta ja jo muutamaa vuotta my\u00f6hemmin siit\u00e4 luovuttiin kokonaan. Ruotsinkielinen nimi saatiin suoraan Ruotsin sisaryhdistyksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aktiivij\u00e4senin\u00e4 oli alusta pit\u00e4en my\u00f6s naisia, ja monet toimivat my\u00f6s puolisoidensa ty\u00f6pareina. Edell\u00e4 mainitussa puheessaan Tallgren nosti esille samana vuonna edesmenneen, J. R. Aspelinin puolison Anna Aspelinin: \u201dMuinaismuistoyhdistys oli intiimi<\/em> yhdistys ja imi siit\u00e4 voimansa. Elisabetinkadun pieness\u00e4 puutalossa, Aspelinin kodissa ajateltiin sen rohkeimmat ajatukset. Anna Aspelin otti kaikkeen osaa.\u201d Anna Aspelin, os. Nielsen, oli k\u00f6\u00f6penhaminalainen kauppiasperheen tyt\u00e4r (Salminen 2014, 16). Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin nainen kuitenkin vasta vuonna 1962, jolloin arkeologi, professori Ella Kivikoski valittiin teht\u00e4v\u00e4\u00e4n seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Ella Kivikoski oli my\u00f6s Filosofisen (nyk. Humanistisen) tiedekunnan ensimm\u00e4inen naisprofessori. H\u00e4nt\u00e4 seuraava nainen yhdistyksen puheenjohtajana oli taidehistorioitsija ja keskiajantutkija, Kansallismuseon ylijohtaja Helena Edgren vuosina 2004\u20132010. T\u00e4m\u00e4n kirjoittaja on yhdistyksen 27. puheenjohtaja, ja siin\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 nelj\u00e4s nainen, dosentti Pia Olssonin seuraajana.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Yhdistyksen tutkimusretki\u00e4 vuosina 1871\u20131902 esittelev\u00e4 n\u00e4yttely Aikamatka 2020<\/em> kiersi viidell\u00e4 paikkakunnalla. Kuva: Leena Elina Valkeap\u00e4\u00e4.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Keskeist\u00e4 yhdistyksen varhaisaikojen toimintaa olivat tutkimusmatkat niin suomensukuisten kansojen pariin kuin tietenkin my\u00f6s vuosien 1870\u20131902 v\u00e4lill\u00e4 toteutetut kahdeksan taidehistoriallista kotimaan tutkimusretke\u00e4. Yhdistyksen juhlavuonna dosentti Leena Valkeap\u00e4\u00e4 k\u00e4sikirjoitti retkist\u00e4 kierton\u00e4yttelyn nimelt\u00e4\u00e4n Aikamatka 2020<\/em>. Rauman museossa n\u00e4yttelyss\u00e4 oli mukana my\u00f6s kaksi tuolia, jotka dokumentoitiin Pyh\u00e4n Ristin kirkossa toisella retkell\u00e4 1874. \u201dSakaristosta l\u00f6ytyi lis\u00e4ksi kaksi huomattavan kauniisti veistetty\u00e4 ja hyvin s\u00e4ilynytt\u00e4 tuolia, joiden hieno ornamentiikka teki niist\u00e4 todelliset taideteokset. Er\u00e4s englantilainen oli koettanut ostaa niit\u00e4 25 sterlingill\u00e4 eli 500 markalla\u201d, kirjoittaa Valkeap\u00e4\u00e4 (2020, 63) Rauman tapahtumista. <\/p>\n\n\n\n

Nuori, vasta 17 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Albert Edelfelt oli ensimm\u00e4isell\u00e4 retkell\u00e4 1871 mukana piirt\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s suunnitteli Suomen Muinaismuisto-Yhti\u00f6n j\u00e4senkirjan tai -kutsun vuonna 1870. Moniulotteinen ja rikas Edelfelt-tutkimus ei t\u00e4h\u00e4n yksityiskohtaan ole viel\u00e4 ulottunut. Kutsukirjeeseen kuuluva kuva kertoo, mit\u00e4 osia menneisyyteen tuolloin liitettiin: kantele, Raamattu, pergamenttik\u00e4\u00e4r\u00f6, piispan hiippa ja sauva sek\u00e4 haarniska, miekka ja kirves ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 kasassa, ehk\u00e4p\u00e4 r\u00f6ykki\u00f6haudan edess\u00e4. Esineiden vieress\u00e4 on antikisoiva, vaakunakilpe\u00e4 pitelev\u00e4 Suomi-neito, jonka kruunu mallintaa mahdollisesti muinaislinnaa. Neito osoittaa sormellaan edess\u00e4\u00e4n olevaa esineryhm\u00e4\u00e4 \u2013 ele, joka on taiteessa ollut vuosisatoja tehokas visuaalinen viestint\u00e4tapa kuvan ja sen katsojan v\u00e4lill\u00e4. Taustalla j\u00e4rven toisella puolen, vaarojen lomassa, h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4t korkeatorninen kirkko ja linna. Kuusen juuret puolestaan sekoittuvat pakanallisuutta kuvaavaan er\u00e4\u00e4nlaiseen griippiin tai hybridiolentoon, jolla on suden p\u00e4\u00e4 ja kotkan vartalo.*  <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Yksityiskohta Suomen Muinaismuisto-Yhti\u00f6n kutsukirjeest\u00e4. Albert Edelfeltin piirros 1870. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 kuvallista kokonaisuutta on kiinnostava verrata yhdistyksen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n dokumenttiin, jossa kaikki osat ovat j\u00e4rjestyksess\u00e4; sotku on organisoitu. Vasemmalla olevan Piispa Henrikin kuvan mallina on ollut Akaan kirkosta per\u00e4isin oleva moniv\u00e4rinen, lehmuksesta valmistettu puuveistos (n. 1500). Kuva on rakennettu niin, ett\u00e4 veistoksen puuttuvat k\u00e4det on t\u00e4ydennetty, ja niihin on laitettu niin kirja kuin piispansauvakin. Fragmentista on tullut ehj\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 tavarat en\u00e4\u00e4 loju sekaisin pientareella! <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Suomen Muinaismuistoyhdistys kutsui Emil Nervanderin kunniaj\u00e4senekseen vuonna 1913. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Muinaismuistoyhdistyksen retkien tuottamat dokumentit ovat edelleen korvaamatonta l\u00e4hdeaineistoa tutkimukselle. T\u00e4st\u00e4 Houtskarin kirkon pyhimyskaappi on yksi erityisen selke\u00e4 esimerkki. Oven sis\u00e4puolelta on oikeastaan kokonaan kadonnut laivaa kuvaava maalaus, jonka Edelfelt dokumentoi ensimm\u00e4isell\u00e4 retkell\u00e4 vuonna 1871. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 ja Suomessa ainutlaatuinen yksityiskohta: keskiaikainen teos, joka kertoo jotain omasta historiastaan ja hankinnastaan. <\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n
Houtskarin (Korppoon) kirkon pyhimyskaappi (1508) ja sama esine Albert Edelfeltin dokumentoimana Suomen Muinaismuistoyhdistyksen tutkimusretkell\u00e4 1871. Piirustuksessa n\u00e4kyy oikeanpuoleisen oven alaosassa ollut laiva-aihe ja siin\u00e4 ollut teksti Oloff anderson i korpo soken <\/em>eli Korppoon pit\u00e4j\u00e4n Olof Anderson. Kuvat: Suomen kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Suuri dokumentaarinen arvo on luonnollisesti my\u00f6s rakennuksia kuvaavilla piirustuksilla. Esimerkiksi P\u00e4lk\u00e4neen nykyisest\u00e4 rauniokirkosta arkkitehti Selim A. Lindqvistin akvarellit<\/a> tuovat esiin t\u00e4ysin h\u00e4vinneit\u00e4 p\u00e4\u00e4tyseinien maalausfragmentteja. Kirkon vesikatto oli romahtanut jo pari vuotta dokumentointia aiemmin, ja alennustila oli alkanut jo 1830-luvulla: \u201dKirkko oli uuden valmistuessa j\u00e4tetty tyhjilleen ja tyhjennetty tarpeellisista esineist\u00e4 lattialankkuja my\u00f6ten. Kaikki oli k\u00e4ytetty uudelleen tai myyty huutokaupalla\u201d, kuvailee Leena Valkeap\u00e4\u00e4 (2020, 124) kirjoittaessaan vuoden 1892 retkest\u00e4. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Neitsyt Maria ja lapsi, moniv\u00e4rinen puuveistos P\u00e4lk\u00e4neen kirkosta, 1300-luku, lehtipuuta (Suomen kansallismuseo H1183:5). Kuva: Suomen kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

P\u00e4lk\u00e4neen kirkon kaikki noin kymmenen keskiaikaista moniv\u00e4rist\u00e4 puuveistosta oli onneksi lahjoitettu yhdistykselle jo vuonna 1872, ja nyt ne ovat osa Kansallismuseon kokoelmia. N\u00e4ihin kuuluu Neitsyt Mariaa ja lasta esitt\u00e4v\u00e4 t\u00e4ysplastinen veistos, joka ei tiet\u00e4\u00e4kseni koskaan ole ollut esill\u00e4. Veistos on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt tuntemattomaksi my\u00f6s siksi, ett\u00e4 alan perusteoksessa eli C. A. Nordmanin monografiassa (1965) ei syyst\u00e4 tai toisesta ole veistoksesta lainkaan tietoja tai kuvaa. Teoksessa on metallisia lehdyk\u00f6it\u00e4 kiinnitettyn\u00e4 vaatteisiin ja p\u00e4\u00e4nauhaan.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n
\n
\"\"
Pyh\u00e4 Anna itse kolmantena, my\u00f6h\u00e4iskeskiaikainen moniv\u00e4rinen puuveistos (Suomen kansallismuseo, H2024:23) Satakunnasta, k. 45 cm. Taustapuoli, jossa n\u00e4kyy kirjoitettuna \u201dJ. Lehtinen 1881\u201d. Lehtinen oli yksi monista yksityishenkil\u00f6ist\u00e4, jotka ker\u00e4siv\u00e4t yhdistykselle esineit\u00e4, joista my\u00f6hemmin muodostui Suomen kansallismuseon kokoelmat. Kuva: Suomen kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Muinaismuistoyhdistyksell\u00e4 oli useita kontaktihenkil\u00f6it\u00e4, jotka ker\u00e4siv\u00e4t esineist\u00f6\u00e4 yhdistyksen kokoelmiin. T\u00e4llainen toimija oli esimerkiksi kansakoulunopettaja J. Lehtinen, jonka nimi on merkitty my\u00f6h\u00e4iskeskiaikaisen, Pyh\u00e4 Anna itse kolmantena -aihetta esitt\u00e4v\u00e4n puuveistoksen taakse (ks. R\u00e4s\u00e4nen 2009, 196\u2013197). Esine kuului l\u00e4hetykseen, jonka Lehtinen kokosi Ikaalisten kihlakunnasta vuonna 1881. <\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s vanhoja kirjoja ker\u00e4ttiin; Johanna Lilja kertoo tutkimuksessaan (1996) sepp\u00e4 Antti Reinikaisesta, jota yhdistyksen Savonlinnan asiamies ei hevin meinannut saada myym\u00e4\u00e4n omistamaansa vuoden 1614 katekismusta. Lopulta h\u00e4n lahjoitti t\u00e4m\u00e4n vuonna 1890 sukuperint\u00f6n\u00e4\u00e4n saamansa piispa Ericus Erici Sorolaisen katekismuksen. Yhdistys palkitsi Reinikaisen kutsumalla h\u00e4net ilmaisj\u00e4seneksi. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kirjakokoelma sijoitettiin vuonna 1916 avattuun Kansallismuseoon, mik\u00e4 sekin kertoo yhdistyksen suuresta vaikutuksesta museon muotoutumiseen kaikkine osineen.<\/p>\n\n\n\n

Viranomaisteht\u00e4vien sijaan yhdistyksell\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n muita teht\u00e4vi\u00e4, joista keskeinen on toimia kulttuuriperint\u00f6alan yhten\u00e4 johtavana kotimaisena tieteellisen\u00e4 julkaisijana. T\u00e4m\u00e4n Muikkari-blogin ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjoituksessa vuoden 2022 alussa korostetaan tutkitun tiedon ja tutkivan asenteen merkityksen vahvistamisen edist\u00e4mist\u00e4 yhteiskunnassa. Yhdistys pyrkii niin ik\u00e4\u00e4n voimistamaan kollegiaalisuutta sek\u00e4 tiedon siirtymist\u00e4 aina uusille sukupolville. Seuraava, t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 2023 k\u00e4ynnistyv\u00e4 esitelm\u00e4sarjamme teema onkin nimelt\u00e4\u00e4n Tiede perint\u00f6n\u00e4<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Elina R\u00e4s\u00e4nen<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen Muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja ja taidehistorian dosentti.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoitus perustuu kirjoittajan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdistyksen vuosikokousesitelm\u00e4\u00e4n Suomen kansallismuseossa 10.5.2023. Osia siit\u00e4 on julkaistu Muuriankkuri<\/em>-lehdess\u00e4 (2\/2022, 12\u201315). Yhdistyksen historiaan voi tutustua laajemmin sen verkkosivuilla ja Muinaismuistos\u00e4\u00e4ti\u00f6n sivuilla.<\/p>\n\n\n\n

*Kiitokset my\u00f6s opiskelijoille kuvattujen esineiden ja asioiden tunnistusavusta!<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Kirjallisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lilja, Johanna 1996. Libri rari et cari. Museoviraston vanhan kirjallisuuden kokoelmaluettelo<\/em>. Museovirasto, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Nordman, C. A. 1965.\u00a0Medeltida skulptur i Finland<\/em>.\u00a0SMYA\u2013FFT 62, Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

R\u00e4s\u00e4nen, Elina 2009. Ruumiillinen esine, materiaalinen suku. Tutkimus Pyh\u00e4 Anna itse kolmantena -aiheisista keskiajan puuveistoksista Suomessa<\/em>. SMYA\u2013FFT 116. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Salminen, Timo 2014. Kollegat, yst\u00e4v\u00e4t ja kiistakumppanit. Suomalaisten arkeologien kansainv\u00e4liset yhteydet 1870\u20131950<\/em>. SMYA\u2013FFT 122. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Tallgren, A. M. 1931. Suomen muinaismuistoyhdistys 60 vuotta, Kotiseutu<\/em> 1931. https:\/\/fennougrica.kansalliskirjasto.fi\/bitstream\/handle\/10024\/89944\/SMYA_21.pdf?sequence=1&isAllowed=y<\/a><\/p>\n\n\n\n

Valkeap\u00e4\u00e4, Leena Elina 2020. Saman taiteen lapset. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket 1871\u20131902<\/em>. SMYA\u2013FFT 124. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dSeuran ty\u00f6ala oli alkuaan ollut laaja ja moninainen. Vuodet ovat n\u00e4hneet seuran ja laitoksen toisensa j\u00e4lkeen syntyv\u00e4n vaalimaan niit\u00e4 eri teht\u00e4vi\u00e4, joitten hoito kerran oli vain yhdistyksest\u00e4 riippuvainen\u201d, lausui arkeologi, professori ja yhdistyksen tuolloin aloittanut puheenjohtaja A. M. Tallgren vuonna 1930 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Suomen Muinaismuistoyhdistyksen 60-vuotisjuhlapuheessa (Kotiseutu 1931). N\u00e4in todella onkin; yhdistyksen rooli esimerkiksi Suomen kansallismuseon […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[33,32,28,34,31,30],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/957"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=957"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/957\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":980,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/957\/revisions\/980"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=957"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=957"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=957"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}