{"id":798,"date":"2023-06-09T11:48:52","date_gmt":"2023-06-09T08:48:52","guid":{"rendered":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/?p=798"},"modified":"2023-06-09T11:52:15","modified_gmt":"2023-06-09T08:52:15","slug":"fragmentteja-kansallismuseon-varhaisissa-nayttelyissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/2023\/06\/09\/fragmentteja-kansallismuseon-varhaisissa-nayttelyissa\/","title":{"rendered":"Fragmentteja Kansallismuseon varhaisissa n\u00e4yttelyiss\u00e4"},"content":{"rendered":"\n
\n

“Kulttuurihistorialliset kokoelmat ovat saaneet alkunsa siin\u00e4 pieness\u00e4, muinaiskaluja y. m. k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 museossa, jonka yliopisto muuttonsa j\u00e4lkeen Turusta Helsinkiin perusti. \u2013 \u2013 Sen j\u00e4lkeen kun Suomen Muinaismuistoyhdistys<\/em> v. 1870 alkoi hedelm\u00e4llisen toimintansa is\u00e4nmaallisen tutkimuksen palveluksessa, kasvoi museo nopeasti, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 yksityisten henkil\u00f6iden sek\u00e4 maamme seurakuntien antamien lahjoitusten kautta. \u2013 \u2013 sittenkun [Muinaistieteellisen] Toimikunnan virkamiehist\u00f6\u00e4 v. 1892 tuntuvasti lis\u00e4ttiin, yhdistettiin seuraavana vuonna sek\u00e4 yliopiston ett\u00e4 Muinaismuistoyhdistyksen historiallis-kansatieteelliset kokoelmat, samoin kuin Ylioppilasosakuntien kansatieteelliset ker\u00e4elm\u00e4t, Valtion Historialliseksi Museoksi.<\/em>“<\/p>\nLuettelo kulttuurihistoriallisista kokoelmista Hakasalmen huvilassa<\/em> (1906, 3\u20134)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

N\u00e4in luonnehti kansallisten museokokoelmien historiaa intendentti Karl Konrad Meinander Hakasalmen huvilan n\u00e4yttelyluettelossa vuonna 1906. Kyseinen kokoelman\u00e4yttely esitteli p\u00e4\u00e4asiallisesti kirkollista taidetta, ja my\u00f6s kuvaj\u00e4ljenn\u00f6ksi\u00e4 kirkollisista taide-esineist\u00e4. Merkitt\u00e4v\u00e4 osa kirkkotaiteesta oli per\u00e4isin keskiajalta. Suomen kansallismuseon valmistuttua ja avattua ovensa yleis\u00f6lle vuonna 1916, kirkkotaidetta p\u00e4\u00e4stiin esittelem\u00e4\u00e4n sen keskiaikaisen mallin mukaan rakennetussa kirkkosalissa. Suomen ensimm\u00e4inen yleinen kirkkotaiden\u00e4yttely puolestaan j\u00e4rjestettiin Helsingiss\u00e4 vuonna 1928, jolloin modernia kirkkotaidetta esiteltiin Taidehallissa, ja historiallista Kansallismuseossa. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa luodaan valikoitujen esimerkkien avulla pieni katsaus n\u00e4ihin varhaisiin n\u00e4yttelyihin ja erityisesti keskiaikaisen kirkkotaiteen esittelyyn niiss\u00e4. Monet esineet olivat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n rikkin\u00e4isi\u00e4, niist\u00e4 puuttui osia tai kokonaisuudet olivat kadonneita. Miten esineiden fragmentaarisuus oli tuotu n\u00e4iss\u00e4 n\u00e4yttelyiss\u00e4 esille?<\/p>\n\n\n\n

Kokoelman\u00e4yttely Hakasalmen huvilassa 1906<\/h2>\n\n\n\n
\n

“\u2013 \u2013 monien muutosten j\u00e4lest\u00e4 ovat kulttuurihistorialliset kokoelmat nyt saanet tyyssijan Hakasalmen huvilassa, jossa ne ensikerran voidaan asettaa kokonaisuudessaan yleis\u00f6n n\u00e4ht\u00e4ville ja johon ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t odottamaan Suomen Kansallismuseon valmistumista.”<\/p>\nLuettelo kulttuurihistoriallisista kokoelmista Hakasalmen huvilassa<\/em> (1906, 4)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Monien muiden esineiden joukossa oli kymmenen alttari- tai pyhimyskaappia ja lukuisia puuveistoksia, jotka oli luettelon mukaan jaoteltu pyhimyskuviin 1200- ja 1300-luvuilta, keskiaikaisiin veistokuviin, jotka ovat kotimaista ty\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 pyhimyskuviin, jotka luultavasti ovat kaikki tuotuja ulkomailta. Ensimm\u00e4iseen ryhm\u00e4\u00e4n kuuluvien t\u00f6iden joukossa on pyhimyskaappi Urjalan kirkosta, jota kuvaillaan romaanilaistyyliseksi. N\u00e4yttelyluettelon mukaan sen \u201dkuvat ovat j\u00e4yk\u00e4t ja k\u00f6mpel\u00f6t, ja taiteilijan on ollut vaikea saada esim. kasvoja veistetyksi py\u00f6re\u00e4st\u00e4 tukista\u201d. Veistoty\u00f6 on sittemmin yhdistetty ns. S\u00e4\u00e4ksm\u00e4en mestariin, jonka omintakeinen veistotyyli ei t\u00e4ysin v\u00e4lity n\u00e4yttelyluettelon piirroskuvituksesta (vrt. valokuva veistoksesta<\/a>). Ovissa olevat veistoreliefit esitt\u00e4v\u00e4t kohtauksia Jeesuksen varhaisvuosista. \u201dKaapin ovista on usea kuva h\u00e4vinnyt, ja kuvien esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 ajatusta on vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sen vuoksi ett\u00e4 samaan ryhm\u00e4\u00e4n kuuluvat henkil\u00f6t ovat usein eri kaarien alla. \u2013 \u2013 mainittuja kuvia, joista yksi on poissa, tulee ajatella yhteydess\u00e4 suuren keskikuvan kanssa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 1. Pyhimyskaappi Urjalasta Hakasalmen huvilan n\u00e4yttelyluettelossa (Meinander 1906, 9).<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Keskikuvan aiheeksi on mainittu Maaria ja lapsi, joka se alun perin on ollutkin. Veistosryhm\u00e4 on kuitenkin 1400-luvun lopulla muutettu Pyh\u00e4 Anna itse kolmantena -aiheeksi tekem\u00e4ll\u00e4 keskusfiguurille uusi p\u00e4\u00e4, joten keskikuvassa on oikeastaan Pyh\u00e4 Anna syliss\u00e4\u00e4n Neitsyt Maria; Marian syliin valmistettu Jeesus-lapsi on kadonnut. Lis\u00e4ksi muutettaessa kaappia Anna-aiheiseksi on yhdistetty kaksi toisiinsa kuulumatonta ja eri tekij\u00f6iden valmistamaa osaa: keskusfiguuri ja sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 kaappi. (Ks. R\u00e4s\u00e4nen 2009, 83, 205\u2013206.) T\u00e4m\u00e4 fragmenteista koottu ja aikojen saatossa edelleen fragmentoitunut teos on konservoitu vuonna 1996, ja on nyky\u00e4\u00e4nkin esill\u00e4 Kansallismuseon perusn\u00e4yttelyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kansallismuseo avautuu 1916<\/h2>\n\n\n\n
\n

“Vuosina 1910\u201312 muutettiin kokoelmat t\u00e4h\u00e4n uuteen [arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen suunnittelemaan Kansallismuseon] rakennukseen ja asetettiin siell\u00e4 esille. \u2013 \u2013 Historiallinen ja kansatieteellinen osasto olivat jo kes\u00e4ll\u00e4 1914 milt’ei valmiina yleis\u00f6n n\u00e4ht\u00e4viksi, mutta olosuhteiden pakosta lykk\u00e4\u00e4ntyi niiden avaaminen 31 p:\u00e4\u00e4n tammik. 1916.”<\/p>\nValtion historiallinen museo, Opas historiallisella osastolla <\/em>(1916, 6)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen perusn\u00e4yttelyn opaskirjasessa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelysaleja l\u00e4pi esine esineelt\u00e4, ja lukijaa pyrit\u00e4\u00e4n ohjaamaan \u2013 Hakasalmen huvilan kokoelman\u00e4yttelyn tapaan \u2013 paitsi esineiden historialliseen k\u00e4ytt\u00f6kontekstiin, my\u00f6s niiden tyylipiirteisiin, oletettuihin tekij\u00f6ihin tai tekij\u00e4ryhmiin ja sit\u00e4 kautta tyylillisen ja taidehistoriallisen arvon n\u00e4kemiseen. T\u00e4m\u00e4 oli tyypillist\u00e4 my\u00f6s tuon ajan tutkimuksessa. Monien esineiden kohdalla on puuttuvia osia mainittu erikseen, mutta t\u00e4h\u00e4nkin n\u00e4yttelyyn opastekstit laatinut Meinander kiinnitt\u00e4\u00e4 lukijan huomion my\u00f6s kokonaisen esineryhm\u00e4n, alttarikaappien, fragmentaarisuuteen: “\u2013 \u2013 n\u00e4it\u00e4 kaappeja on melkoisen paljon s\u00e4ilynyt, niiden ovia sit\u00e4vastoin vain ylen harvoja.”<\/p>\n\n\n\n

Kansallismuseon kirkkosalissa keski\u00f6ss\u00e4 olivatkin kokonaisuudet ja kokonaisinteri\u00f6\u00f6ri. “Huone kokonaisuudessaan kuvaa keskiaikaista kirkkoa; se ei ole kuitenkaan mink\u00e4\u00e4n kirkkomme tarkka j\u00e4ljenn\u00f6s vaan vapaasti mukailtu yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 piirteit\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 Finstr\u00f6min ja Kumlingen kirkoista Ahvenanmaalla.”<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 2. Kansallismuseon keskiaikainen kirkkosali, ripustus 1916\u20131939. Kuva: P. J. B\u00f6gelund, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kansallismuseon ensimm\u00e4isen perusn\u00e4yttelyn ripustuksesta otetussa kuvassa n\u00e4kyy useita keskiaikaisia veistoksia, jotka ovat irrallaan pyhimys- tai alttarikaapeista, joihin ne ovat kuuluneet. Monta vuosisataa kattavan keskiajan lis\u00e4ksi esill\u00e4 oli useiden eri aikakausien esineit\u00e4. Esimerkiksi taustasein\u00e4ll\u00e4 erottuu 1600-luvun hautajaisvaakunoita, ja poikittaisen palkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan krusifiksin sivuille on asetettu \u201dMaarian ja Johanneksen kuvat \u2013 \u2013 vasta 1600-luvulta; museossa ei nimitt\u00e4in ole t\u00e4llaiseen n. s. triumfiryhm\u00e4\u00e4n kuuluvia sivukuvia keskiajalta\u201d. N\u00e4m\u00e4 \u201dsivukuvat\u201d ovat alun perin kuuluneet moniosaiseen, Siuntion kirkosta per\u00e4isin olevaan barokkialttarilaitteeseen (ks. Leskinen 2021). Katonrajassa on ratsuv\u00e4en lippuja 1700- ja 1800-luvulta.<\/p>\n\n\n\n

Ripustuksella tavoiteltiin my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4vyytt\u00e4 ja vaikuttavuutta. Pian itsen\u00e4istyv\u00e4n Suomen v\u00e4h\u00e4lukuiset valtiolliset kokoelmat oli haluttu my\u00f6s tuoda esille mahdollisimman runsaina; rakennettiinhan kansallista menneisyytt\u00e4 tuohon aikaan paljolti juuri keskiaikaisen kulttuuriperinn\u00f6n pohjalle. Kokonaisuutta voidaan pit\u00e4\u00e4 lavastettuna ja jossain m\u00e4\u00e4rin keinotekoisena, mutta toisaalta se tarjoaa my\u00f6s realistisen n\u00e4k\u00f6kulman keskiaikaisen kirkon sisustukseen, jollaisessa on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin poikkeuksetta merkkej\u00e4 my\u00f6s my\u00f6hemmist\u00e4 ajoista.<\/p>\n\n\n\n

Valokuvan vasemmassa reunassa seisoo lattialla opaskirjasessa kuorituoliksi nimetty esine, joka on \u201dvoitu korjata melkein alkuper\u00e4iseen baldakiinin kattamaan asuunsa\u201d. Lis\u00e4ksi \u201dP\u00e4\u00e4alttarin aitaus on muodostettu [Hollolan] kirkosta saaduista kuorituolien osista \u2013 \u2013\u201d. Keskiaikaista sisustusta tutkittiin 1900-luvun alussa ahkerasti, ja irtaimiston s\u00e4ilyneit\u00e4 katkelmia pyrittiin tunnistamaan ja rekonstruoimaan. Kyseinen \u201dkuorituoli\u201d on osa Meinanderin luomaa esinekoostetta Hollolan kirkosta l\u00f6ydetyist\u00e4 esinefragmenteista. Ensimm\u00e4inen rekonstruktioversio (Meinander 1902, 44\u201346) oli esill\u00e4 jo Hakasalmen huvilassa, mutta Kansallismuseon n\u00e4yttelyyn katkelmat oli koottu eri tavalla (vrt. valokuva<\/a>). Sittemmin monet tutkijat ovat arvioineet kyseiset fragmentit kuorilehterin osiksi (ks. Pirinen 1996, 45\u201348), mutta Meinanderin rekonstruktio pysyi silti Kansallismuseon perusn\u00e4yttelyss\u00e4 aina vuoteen 2019 edustaen samalla my\u00f6s 1900-luvun alun tutkimusta.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kuva 3. Fragmenteista rekonstruoitu \u201dkuorituoli\u201d Hakasalmen huvilan n\u00e4yttelyluettelossa (Meinander 1906, 17).<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Suomen ensimm\u00e4inen yleinen kirkkotaiden\u00e4yttely 1928<\/h2>\n\n\n\n
\n

“Kansallismuseo, jolla on sangen laaja kokoelma erilaisia kirkollisia taideteoksia eri ajoilta, on t\u00e4ydent\u00e4nyt sit\u00e4 lainaamalla esineit\u00e4 muutamista maan kirkoista. T\u00e4ydellist\u00e4 kuvaa vanhemmasta kirkollisesta taiteestamme ei n\u00e4yttely kuitenkaan voi antaa, sill\u00e4 isompia, alttaritauluja, saarnatuoleja, hautapatsaita, ei voida suuritta vaikeuksitta siirt\u00e4\u00e4 t\u00e4nne. Ensisijassa on koetettu saada lainaksi sellaisia esineit\u00e4, joita suuri yleis\u00f6 n\u00e4kee vain poikkeustapauksissa \u2013 \u2013. Edelleen on haluttu antaa havainnollinen kuva kirkollisen taiteen vaalinnasta asettamalla n\u00e4ytteille erilaisia esineit\u00e4, jotka on uudistettu tai jotka ovat korjauksen tarpeessa, mihin useimmissa tapauksissa heti my\u00f6skin Kansallismuseon johdolla ryhdyt\u00e4\u00e4n. Museon omissa kokoelmissa on lukuisia n\u00e4ytteit\u00e4 sellaisista korjatuista esineist\u00e4.”<\/p>\nSuomen I. yleisen kirkkotaiden\u00e4yttelyn luettelo<\/em> (1928, 7)<\/em><\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Vuoden 1928 kirkkotaiden\u00e4yttely esitteli Kansallismuseon kirkkosalissa parisenkymment\u00e4 keskiaikaista alttari- tai pyhimyskaappia ja puuveistosta, joiden korjaustarvetta korostettiin ja esiteltiin my\u00f6s yleis\u00f6lle. Esimerkiksi Saloisten kirkon kahden pyhimyskaapin maalausten on erikseen mainittu olevan \u201dsangen pahasti turmeltuneita\u201d ja ett\u00e4 \u201dne olisi korjattava\u201d. Neitsyt Mariaa ja lasta sek\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Olavia keskusaiheinaan esitt\u00e4vi\u00e4 kaappeja oli pidetty jo Muinaismuistoyhdistyksen tutkimusretkill\u00e4 harvinaisen kauniina, ja Maria-kaapista esiteltiin jo kaikkein varhaisimmissa n\u00e4yttelyiss\u00e4 vesiv\u00e4rimaalauksia (mm. Hakasalmen huvilassa 1906) ja paneelimaalausten kopioita. Vuoden 1928 kirkkotaiden\u00e4yttelyyn huonokuntoiset kaapit oli kuitenkin tuotu n\u00e4ytille paikan p\u00e4\u00e4lle, ja n\u00e4yttelyn j\u00e4lkeen ne j\u00e4iv\u00e4t Kansallismuseoon taiteilija Oskari Niemen konservoitavaksi. Konservointity\u00f6 valmistui vuonna 1932, ja kaapit palautettiin Saloisten kirkkoon, joka oli t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin palanut ja j\u00e4lleenrakennettu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 4. Keskiaikaista esineist\u00f6\u00e4 kirkkotaiden\u00e4yttelyss\u00e4 Kansallismuseossa 1928. Saloisten pyhimyskaapit kuvassa \u201dalttarisein\u00e4n\u201d reunoilla: Pyh\u00e4 Olavi osittain n\u00e4kyviss\u00e4 vasemmalla ja Neitsyt Maria oikealla. Maria-kaapin s\u00e4ilyneiss\u00e4 ovissa vaaleana n\u00e4kyvist\u00e4 kohdista puuttuu maalipinta kokonaan. Kuva: E. Laakso, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Konservaattori Mirja-Liisa Waismaa-Pietarila konservoi pyhimyskaapit uudelleen Kansallismuseossa vuosien 1973\u20132000 aikana. Molemmat konservoinnit keskittyiv\u00e4t ensisijaisesti alkuper\u00e4isten maalipintojen \u2013 joista alle puolet on j\u00e4ljell\u00e4 \u2013 s\u00e4ilytt\u00e4miseen, mutta kokonaisuuksista puuttuu my\u00f6s muita osia, kuten katoksen puisia koristeosia, palasia veistosten k\u00e4sist\u00e4 ja sakaroita kruunuista. (Waismaa-Pietarila 2009.) Sek\u00e4 Neitsyt Marian ett\u00e4 Pyh\u00e4n Olavin konservoidut pyhimyskaapit ovat nyky\u00e4\u00e4n esill\u00e4 Saloisten kirkossa. Niit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n edelleen harvinaisen kauniina, ja maalipintoja jopa hienosti s\u00e4ilynein\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kertoo paitsi konservointity\u00f6n hedelmist\u00e4, my\u00f6s asenteen muutoksesta: vaikka maalipintaa on nyt v\u00e4hemm\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4 kuin vuoden 1928 kirkkotaiden\u00e4yttelyn aikaan, on sekin v\u00e4h\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 arvokkaana Suomessa harvinaisen s\u00e4ilyneen keskiaikaisen maalaustaiteen joukossa.<\/p>\n\n\n\n

Konservoinnin tarpeessa olevan esineen informaatioarvo laskee jatkuvasti, totesi Kirkkohallituksen kirkkomuseoty\u00f6ryhm\u00e4<\/a> vuonna 2004 pohtiessaan kirkollisen kulttuuriperinn\u00f6n s\u00e4ilymist\u00e4. Voidaan kuitenkin kysy\u00e4, millaista arvokasta informaatiota konservoinnin tarpeessa oleva esine sis\u00e4lt\u00e4\u00e4. Informaatio esineen alkuper\u00e4isest\u00e4 ilmiasusta kenties v\u00e4henee konservointitarpeen kasvaessa, mutta tuhoutuvaan esineeseen liittyy muitakin arvoja. Esineest\u00e4 on suunniteltu n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi sen pinta, mutta pinnan alta paljastuu tahattomastikin informaatiota esimerkiksi k\u00e4ytetyist\u00e4 materiaaleista ja ty\u00f6tekniikoista. N\u00e4ist\u00e4 voidaan edelleen johtaa tietoa esimerkiksi esineen valmistuspaikasta ja -ajasta, toisinaan my\u00f6s valmistajasta. Esineeseen on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4lki\u00e4 sen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja s\u00e4ilytysolosuhteista: jopa lika sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tietoa. Esinett\u00e4 on voitu my\u00f6s tarkoituksella muokata.<\/p>\n\n\n\n

Waismaa-Pietarila on kiinnitt\u00e4nyt huomion esineisiin muistin apuv\u00e4linein\u00e4. H\u00e4nen mukaansa esimerkiksi maalipintojen s\u00e4ilyneiden fragmenttien avulla voidaan edelleen n\u00e4hd\u00e4 keskiajan kauneutta, mik\u00e4 puolestaan v\u00e4littyy my\u00f6s tulevaisuudessa esineess\u00e4, joka on sek\u00e4 dokumentti ett\u00e4 taideteos. Keskiaikaisilla veistoksilla on jo alun perinkin ollut muistamista edist\u00e4v\u00e4 funktionsa esimerkiksi hartauden harjoittamisessa. Taidehistorioitsija Katri Vuolan mukaan my\u00f6s maalipinnoilla on keskeinen merkitys t\u00e4ss\u00e4: ei ollut lainkaan yhdentekev\u00e4\u00e4, miten esimerkiksi Kristuksen veri tai fyysiset vammat oli teoksissa kuvattu (Vuola 2022).<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi<\/h2>\n\n\n\n

Museot miellet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 kollektiivisen muistin paikoiksi, ja niiden kokoelmat yhteiseksi kulttuuriperinn\u00f6ksi. T\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sitellyt varhaiset n\u00e4yttelyt ovat pyrkineet paitsi luomaan yleis\u00f6lle mielikuvaa keskiajasta kulttuurisena menneisyyden ajanjaksona, my\u00f6s esittelem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 yhteisiksi tarkoitettuja kokoelmia ja toimintaa kokoelmien takana ja ymp\u00e4rill\u00e4. Etenkin vuosien 1906 ja 1916 n\u00e4yttelyt pyrkiv\u00e4t my\u00f6s ohjaamaan k\u00e4vij\u00e4n tulkintaa esineist\u00e4 ja kannustivat my\u00f6s vertailemaan esineit\u00e4 toisiinsa. Kansallismuseon ensimm\u00e4isess\u00e4 perusn\u00e4yttelyss\u00e4 korostui esineiden ja ajan kerroksellisuus, ja esinefragmentteja oli my\u00f6s k\u00e4ytetty tarkoituksellisesti luomaan mielikuvaa keskiaikaisesta kokonaisuudesta \u2013 kuten 1600-luvun veistoksia keskiaikaisen krusifiksin ymp\u00e4rill\u00e4 tai tunnistamattomia fragmentteja kuorituolin osina. Vuoden 1928 n\u00e4yttely puolestaan oli l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti taiden\u00e4yttely, mutta museolle sopivaan tapaan siin\u00e4 korostettiin taiteen ja kulttuuriperinn\u00f6n vaalimista esittelem\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s eri tasoista fragmentaarisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Fragmentaarisuus on ajankohtainen k\u00e4site materiaalisen kulttuurin tutkimuksessa. Taidehistorioitsija Elina R\u00e4s\u00e4nen huomauttaa Suomen Museo \u2013 Finskt Museumin<\/em> vuoden 2022 teemanumerossa, ett\u00e4 fragmentaarisuus voi lis\u00e4t\u00e4 tutkittavan asian tai esineen kiinnostavuutta, ja tuoda valokeilaan v\u00e4heksyttyj\u00e4, rikkin\u00e4isi\u00e4 tai syrj\u00e4\u00e4n siirrettyj\u00e4 asioita, paloja, sirpaleita ja osia. Keskiaikaiset esineet ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 aina fragmentteja \u2013 osia kokonaisuudesta, joka ei en\u00e4\u00e4 ole kokonainen. Fragmentaarisuus ei kuitenkaan ole ainoastaan puute. Huonokuntoinen tai fragmentoitunut esine \u2013 tai fragmentti t\u00e4llaisesta esineest\u00e4 \u2013 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon informaatiota paitsi alkuper\u00e4isist\u00e4, my\u00f6s my\u00f6hemmist\u00e4 yhteyksist\u00e4\u00e4n. N\u00e4m\u00e4 kerrostumat ilment\u00e4v\u00e4t my\u00f6s muuttuvia merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Saila Leskinen<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on esinetutkimukseen erikoistunut taidehistorioitsija, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Helsingin yliopistossa ja Kuvakalske<\/em>-hankkeen tutkimusavustaja.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet ja kirjallisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

N\u00e4yttelyluettelot ja oppaat:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Meinander, K. K. 1906. Valtion historiallinen museo. Luettelo kulttuurihistoriallisista kokoelmista Hakasalmen huvilassa.<\/em> K. F. B\u00e4ckmanin kirjapaino, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Meinander, K. K. 1916. Valtion historiallinen museo. Opas historiallisella osastolla.<\/em> Suomal. kirjall. seuran kirjapainon osakeyhti\u00f6, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Suomen I. yleinen kirkkotaide n\u00e4yttely. Luettelo<\/em>. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kivi- ja Kirjapaino, Helsinki, 1928.<\/p>\n\n\n\n

Muut l\u00e4hteet ja kirjallisuus:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Leskinen, Saila 2021. Siuntion kirkon alttarilaite fragmenttina<\/a>. Kuvakalske<\/em>-hankkeen blogi 16.2.2021.<\/p>\n\n\n\n

Meinander, K. K. 1902. Medeltida korstolar i Finland<\/a>. Finskt Museum <\/em>1902, 33\u201347.<\/p>\n\n\n\n

Pirinen, Hanna 1996. Luterilaisen kirkkointeri\u00f6\u00f6rin muotoutuminen Suomessa. Pit\u00e4j\u00e4nkirkon sisustuksen muutokset reformaatiosta karoliinisen ajan loppuun (1527\u20131718).<\/em> Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 103, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Reijonen, Henni 2011. Verstaalla ja ateljeessa. Maalausten, huonekalujen ja tekstiilien konservointia Muinaistieteellisess\u00e4 toimikunnassa<\/a>. Suomen Museo<\/em> 2010, 95\u2013136.<\/p>\n\n\n\n

R\u00e4s\u00e4nen, Elina 2023. Johdanto: Reunahuomautuksia rikkoutumisesta<\/a>. Suomen Museo \u2013 Finskt Museum<\/em> 2022: Fragmentaarisuus ja muodonmuutokset, 5\u201318.<\/p>\n\n\n\n

R\u00e4s\u00e4nen, Elina 2009. Ruumiillinen esine, materiaalinen suku. Tutkimus Pyh\u00e4 Anna itse kolmantena -aiheisista keskiajan puuveistoksista Suomessa<\/em>. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 116, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Vuola, Katri 2022. Memorialising and Witnessing Christ\u2019s Passion \u2014 New Perspectives on the 14th-Century Polychrome Wood Crucifix in Marttila, Finland.<\/a> ICO Iconographisk Post. Nordisk tidskrift f\u00f6r bildtolkning \u2013 Nordic Review of Iconography<\/em> n. 1\u20132, 7\u201338.<\/p>\n\n\n\n

Waismaa-Pietarila, Mirja-Liisa 2009. Katoavaa kauneutta: ymp\u00e4rist\u00f6olosuhteiden vaikutus Saloisten kirkon pyhimyskaappien s\u00e4ilymiseen<\/a>. Suomen Museo<\/em> 2009, 59\u201377.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Kulttuurihistorialliset kokoelmat ovat saaneet alkunsa siin\u00e4 pieness\u00e4, muinaiskaluja y. m. k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 museossa, jonka yliopisto muuttonsa j\u00e4lkeen Turusta Helsinkiin perusti. \u2013 \u2013 Sen j\u00e4lkeen kun Suomen Muinaismuistoyhdistys v. 1870 alkoi hedelm\u00e4llisen toimintansa is\u00e4nmaallisen tutkimuksen palveluksessa, kasvoi museo nopeasti, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 yksityisten henkil\u00f6iden sek\u00e4 maamme seurakuntien antamien lahjoitusten kautta. \u2013 \u2013 sittenkun [Muinaistieteellisen] Toimikunnan virkamiehist\u00f6\u00e4 v. 1892 tuntuvasti […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/798"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=798"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/798\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":833,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/798\/revisions\/833"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=798"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=798"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=798"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}