{"id":1124,"date":"2023-12-19T12:37:09","date_gmt":"2023-12-19T09:37:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/?p=1124"},"modified":"2023-12-19T17:42:09","modified_gmt":"2023-12-19T14:42:09","slug":"vanhan-teollisuusalueen-muuttuminen-arvostetuksi-kaupunkialueeksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/2023\/12\/19\/vanhan-teollisuusalueen-muuttuminen-arvostetuksi-kaupunkialueeksi\/","title":{"rendered":"Vanhan teollisuusalueen muuttuminen arvostetuksi kaupunkialueeksi"},"content":{"rendered":"\n

Teollista kulttuuriperint\u00f6\u00e4 alkoi muodostua j\u00e4lkiteollisessa maailmassa, jossa yhteis\u00f6t alkoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teollisen yhteiskunnan ja kulttuurin j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 oman historiatietoisuutensa rakentamiseen. Teolliseksi kulttuuriperinn\u00f6ksi on arvotettavissa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki teollistuneeseen kulttuurin liittyv\u00e4t aineelliset ja aineettomat j\u00e4ljet. (Sivula 2014: 5.) Vanhoja teollisuusalueita voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 esimerkiksi alueellisissa kehityshankkeissa paikallisten yhteis\u00f6jen hy\u00f6dyksi, mutta my\u00f6s taloudellisesti kannattavina matkailuvaltteina.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 teksti tarkastelee sit\u00e4, miten vanha teollisuusalue, Oulun Pikisaari, on muuttunut teollisuusalueesta yhdeksi kaupungin arvostetuimmaksi asuinalueeksi ja kulttuurin paikaksi. Muutosta tarkastellaan k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 lyhyesti l\u00e4pi saaren elinkaarta 1600-luvun pienpolton ajasta aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi tarkastellaan sit\u00e4, mit\u00e4 hy\u00f6tyj\u00e4 alueen kulttuuriperinn\u00f6ll\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on. Kirjoitus pohjautuu maisteritutkielmaani.<\/p>\n\n\n\n

Oulun Pikisaari on kaupungin edustalla sijaitseva noin kilometrin mittainen saari, jossa on sijainnut Oulun varhaisinta teollisuutta. Pikisaari koostuu t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eri-ik\u00e4isest\u00e4 ja historiallisesti kerrostuneesta rakennuskannasta ja on t\u00e4lt\u00e4 osin Oulun yksi monipuolisimpia kaupunginosia.  Pastellinv\u00e4riset, entiset ty\u00f6l\u00e4isten asuinrakennukset ovat muiden alueiden rakennuskantaan verrattuna yksi parhaiten s\u00e4ilyneist\u00e4 puutalokokonaisuuksista. Osa n\u00e4ist\u00e4 asuinrakennuksista on varattu vuokra-asunnoiksi sek\u00e4 ty\u00f6tiloiksi taiteilijoille ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isille. Alueen erityispiirteen\u00e4 pidetty\u00e4 kulttuurin keskittym\u00e4\u00e4 hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n saaren markkinoimisen lis\u00e4ksi my\u00f6s laajemmin koko Oulun markkinoinnissa ja imagon luomisessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 1. Pikisaaren v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t ja vanhat puutalot, jotka olivat ennen ty\u00f6l\u00e4isten asuintaloja. Kuvaaja: Noora Per\u00e4l\u00e4<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Teollisuusalueiden maisemallisen muutoksen tarkastelu<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yksi n\u00e4kyvimmist\u00e4 prosesseista vanhoilla teollisuusalueilla on teollisen maiseman uusiok\u00e4ytt\u00f6. Alueen teollinen toiminta muuttaa aina v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 maisemaa ja sen loputtua teollisuuskohteiden rakennuksille pit\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joko uusiok\u00e4ytt\u00f6kohteita tai niit\u00e4 uhkaa purkaminen ja alueen uudisrakentaminen. Maiseman muutosta tutkimalla voidaan tarkastella sit\u00e4, kuinka teolliset maisemat muuttuvat ja kuinka yksil\u00f6t sek\u00e4 ryhm\u00e4t ovat eri tavoin vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6n ja maiseman kanssa, sek\u00e4 sit\u00e4 kuinka he muokkaavat ja k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Suomessa teollisuusperinn\u00f6n tutkijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vakiintui 1990-luvulla k\u00e4site teollinen maisema<\/em>, jolloin siirryttiin teollisuuden j\u00e4lkien tarkastelussa yksitt\u00e4isist\u00e4 rakennuksista laajempiin kokonaisuuksiin sek\u00e4 kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6jen tarkasteluun. Rajatuille kohteille tehdyt useat tapaustutkimukset auttoivat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n moniulotteisen ilmi\u00f6n muotoutumista ja paikallista luonnetta. (Sivula 2014: 9.)<\/p>\n\n\n\n

Pikisaaren topografia on muuttunut paljon vuosisatojen aikana, kun aiemmin erilliset saaret Pikisaari, Korkeasaari ja Halkosaari ovat kuroutuneet yhteen sek\u00e4 maankohoamisen my\u00f6t\u00e4 ett\u00e4 ihmisen toiminnan vaikutuksesta, kun niiden v\u00e4lej\u00e4 on t\u00e4ytetty alueella sijaitsevan sahan puruj\u00e4tteell\u00e4. Saaren teollisuus alkoi jo 1600-luvulla, kun saaressa toimi pikipolttimo. Vakituista asutusta alueella ei viel\u00e4 tuolloin ollut, mutta pikipolttimon lis\u00e4ksi siell\u00e4 sijaitsi laivanveist\u00e4m\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 tolppa- ja meriaittoja.<\/p>\n\n\n\n

Pikisaari poltettiin l\u00e4hes kokonaan maan tasalle englantilaisten toimesta vuonna 1854 Krimin sodassa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen aluetta alettiin rakentaa uudelleen. Merkitt\u00e4vimm\u00e4t saaressa toimineet teollisuuslaitokset aloittivat toimintansa 1800-luvun lopussa, jolloin saareen perustettiin kankaiden v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00f6 ja kehr\u00e4\u00e4m\u00f6 sek\u00e4 Suomen ensimm\u00e4inen konepaja. Korkeasaaren puolelle perustettiin saha vanhan laivanveist\u00e4m\u00f6n paikalle. Sahateollisuuden my\u00f6t\u00e4 Korkeasaareen sek\u00e4 osittain Pikisaaren puolelle nousivat sahatavaran kuivaukseen k\u00e4ytetyt lautatarhat.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 2. Vanhan villatehtaan tiilirakennus. Kuvaaja: Noora Per\u00e4l\u00e4.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Teollisuuden tarjoamien ty\u00f6paikkojen takia Oulun kaupungin v\u00e4kiluku alkoi kasvaa, jonka takia ty\u00f6v\u00e4en asuntotilanne oli 1800\u20131900-lukujen vaihteessa heikko ja asumiseen tarvittiin uusia alueita. Osa tehtaista alkoi rakentaa asuinrakennuksia omistajilleen ja ty\u00f6ntekij\u00f6ille. N\u00e4in tapahtui my\u00f6s Pikisaaressa, jonka merkitys tilana alkoi muuttua, kun saari liittyi asumisen levitt\u00e4ytymisen my\u00f6t\u00e4 tiiviimmin osaksi kaupunkia, eik\u00e4 se ollut en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teollisuusk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Ensimm\u00e4inen silta Pikisaareen rakennettiin vuonna 1944, jonka j\u00e4lkeen saari ei ollut en\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n mantereesta, eik\u00e4 esimerkiksi huonot s\u00e4\u00e4olosuhteet olleet esteen\u00e4 saaren p\u00e4\u00e4sylle tai sielt\u00e4 pois. Pikisaaren teollisuus alkoi hiljalleen hiipua, kun tehtaat yksitellen lopettivat toimintansa esimerkiksi vanhentuneiden koneiden my\u00f6t\u00e4. Saaren teollisuus loppui lopulta kokonaan 1970-luvulla. Paikan merkitys tuli teollisuuden loppuessa k\u00e4\u00e4nnekohtaan ja se piti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 uudelleen.<\/p>\n\n\n\n

Muuttuminen arvostetuksi alueeksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pikisaaren koko vanha rakennuskanta joutui purku-uhan alle, kun Oulussa vuonna 1966 tehtiin niin sanottu monumentaalikeskuksen asemakaava, jossa saari oli varattu kokonaan yleiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kuten kes\u00e4teatterille, ravintolalle ja parkkipaikalle. Suunnitelma liittyi Suomessa 1960-luvulla k\u00e4ynnistyneeseen laajamittaiseen keskusta-alueiden puukortteleiden purkamiseen modernien kaupunkiuudistusten tielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Monumentaaliasemakaavaa ei sellaisenaan koskaan kuitenkaan toteutettu Pikisaaressa, vaan suunnitelma supistui siihen, ett\u00e4 kaupunki lunasti saaren yksityiset tontit ja ainakin yhden tontin rakennukset purettiin. Vuonna 1978 ilmestyneess\u00e4 Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkitt\u00e4v\u00e4t kohteet<\/em> -julkaisussa Pikisaari oli merkitty ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yhdeksi Oulun merkitt\u00e4vist\u00e4 kohteista. Suojeluperusteiksi oli merkitty maisemallinen arvo, maisemakokonaisuus, rakennushistoriallinen arvo sek\u00e4 historialliset perusteet.<\/p>\n\n\n\n

Osasta vanhoista teollisuusrakennuksista saneerattiin asuintaloja 1990-luvulla. Rakennusten ymp\u00e4rill\u00e4 olleita puisia piharakennuksia purettiin ja niiden tilalle rakennettiin uusia asuintaloja. Entiset ty\u00f6l\u00e4isten puiset asuinrakennukset pysyiv\u00e4t kaupungin omistuksessa, joka peruskorjasi niit\u00e4 asuin- ja ty\u00f6tiloiksi, erityisesti k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isille ja taiteilijoille. Pikisaaressa k\u00e4ynnistyi uudisrakennushanke vuonna 2010, jonka j\u00e4lkeen saareen ei ollut en\u00e4\u00e4 tarkoitus rakentaa uusia taloja. Kuitenkin vuonna 2021 saaressa k\u00e4ynnistyi j\u00e4lleen kaavamuutoshanke, jonka tavoitteena on rakentaa yhteen historialliseen pihapiiriin uusia asuintaloja. Hanke on kuitenkin edelleen kesken, eik\u00e4 kaavamuutoksesta ole tehty viel\u00e4 lopullista p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. Uudisrakennushankkeet ovat her\u00e4tt\u00e4neet vastustusta osassa paikallisista, koska niiden katsotaan pilaavan ainutlaatuisen historiallisen ymp\u00e4rist\u00f6n.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kartat 1 ja 2. Kartta 1 vuodelta 1931 ja kartta 2 vuodelta 2022. Kartat on digitoitu Maanmittauslaitoksen karttojen ja ilmakuvien pohjalta.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

Pikisaaren kulttuuriperint\u00f6<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pikisaaren kulttuuriperinn\u00f6n voi ajatella nyky\u00e4\u00e4n muodostuvan sen teollisesta historiasta, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 teollisuusrakennuksista, vanhoista asuinrakennuksista, pikiruukin muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6salueesta sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n taiteilija- ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyhteis\u00f6st\u00e4 sek\u00e4 heid\u00e4n tuottamastaan merkityksest\u00e4 alueen kulttuuritoimijoina. Kulttuuriperint\u00f6\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 voimavarana, joka vaikuttaa esimerkiksi monin eri tavoin yksil\u00f6iden ja yhteis\u00f6jen hyvinvointiin (Ainiala et al. 2021: 23). My\u00f6s kaupungit voivat hakea kulttuuriperinn\u00f6st\u00e4 ja kulttuurista vauhtia esimerkiksi taloudelliseen kasvuun, viihtyvyyden parantamiseen tai imagon luomiseen. Taiteen ja teollisen kulttuuriperinn\u00f6n yhdist\u00e4misen merkitys kaupunkialueiden kehitt\u00e4misess\u00e4 havaittiin maailmalla jo muutama vuosikymmen sitten.<\/p>\n\n\n\n

Pikisaaren kulttuuriperint\u00f6\u00e4 hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n esimerkiksi Oulun matkailumainonnassa, mutta se oli my\u00f6s hyvin keskeisess\u00e4 osassa Oulun kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunki 2026 -hakemuksessa, jossa saaresta kaavailtiin kaupungin kulttuurista keskusta. Saaren historiaa v\u00e4litet\u00e4\u00e4n k\u00e4vij\u00f6ille esimerkiksi alueella sijaitsevan Merimiehenkotimuseon<\/em> -n\u00e4yttelyss\u00e4 sek\u00e4 saaren eri osiin pystytetyill\u00e4 infokylteill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Saaren pohjoispuolella sijaitseva pikiruukin alue on nykyisin suojeltu muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6skohde. Alueella on havaittavissa kasvillisuuden seasta mustia, kovia ja tervalle tuoksuvia laattoja sek\u00e4 puurakenteita. Arkeologi Marika Hyttisen (2021) mukaan n\u00e4iden menneest\u00e4 toiminnasta kertovien n\u00e4kyvien merkkien kautta pienpoltto on edelleen l\u00e4sn\u00e4 Pikisaaressa. Paikalla k\u00e4vij\u00f6ille n\u00e4m\u00e4 merkit eiv\u00e4t kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kerro saaren historiasta, jos pienpolton j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 ei osata tulkita. N\u00e4m\u00e4 haistettavissa, n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja kosketettavissa olevat j\u00e4\u00e4nteet luovat kuitenkin jatkuvasti uusia, paikkaan liittyvi\u00e4 aistimuistoja, jotka tuovat historian konkreettisesti mukaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n (Hyttinen 2021: 137.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 3. Pikit\u00f6rm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyvi\u00e4 tervalaattoja ja puurakenteita. Kuvaaja: Noora Per\u00e4l\u00e4.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lopuksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Teollisuuden loppumisen j\u00e4lkeen paikan identiteetti muuttuu ja sen tarkoitus joudutaan m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n uudelleen. Pikisaaren muuttuminen vanhasta teollisuusalueesta kulttuurin paikaksi, on yhdistett\u00e4viss\u00e4 osaksi laajempaa vanhojen teollisuusalueiden uudelleenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kulttuurisina kohteina. Suomessa esimerkiksi useilla ruukkialueilla on tapahtunut 1900-luvun lopulla muutosprosessi tehdasyhdyskunnasta matkailu- ja kulttuuriperint\u00f6kohteeksi. Monessa entisess\u00e4 rautaruukissa kulttuuri- ja taidealat ovat olleet uusien elinkeinojen ja identiteetin perusta matkailun ohella.<\/p>\n\n\n\n

Historiallinen kaupunki ei ole koskaan valmiina olemassa, vaan se on muodostunut niiden valintojen tuloksena, mit\u00e4 menneisyyden aineellisista j\u00e4ljist\u00e4 p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 muistuttamaan menneest\u00e4 ja mit\u00e4 ei. Kaupunkia ja sen piirteit\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n aina sen hetkisist\u00e4 tarpeista ja arvoista k\u00e4sin. N\u00e4in ollen kulttuuriperint\u00f6 ei ole mit\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4, vaan siin\u00e4 miss\u00e4 yksil\u00f6t ja yhteis\u00f6t voivat muodostaa ja arvottaa uutta kulttuuriperint\u00f6\u00e4, he voivat my\u00f6s luopua menneest\u00e4 ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 vanhaa. Kulttuuriperinn\u00f6n ja historian k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja arvottamista tutkimalla voidaan mahdollisesti vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 paremmin kulttuuriperinn\u00f6n hy\u00f6tyj\u00e4 alueiden viihtyvyyden ja hyvinvoinnin parantajina.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Noora Per\u00e4l\u00e4<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on valmistunut maisteriksi Oulun yliopistosta, arkeologian oppiaineesta. Kirjoitus perustuu kirjoittajan vuonna 2022 valmistuneeseen Pro gradu -tutkielmaan Teollisuusalueesta kulttuurin keskukseksi: Oulun Pikisaaren muuttuva kulttuuriperint\u00f6 ja sen merkitys<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Raportit ja selvitykset<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto. 1978. Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkitt\u00e4v\u00e4t kohteet<\/em>. Julkaisusarja A:41, Oulu.<\/p>\n\n\n\n

Teivaala, T. 1972. Oulun Keskussuunnittelu: Pikisaaren kehitt\u00e4missuunnitelma<\/em>. V\u00e4liraportti 3, Oulu.<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ainiala, T., Kivilaakso, A., Olsson, P. Savolainen, P. ja Vahtikari, T. 2021. Kadun kulmassa: Reittej\u00e4 humanistiseen kaupunkitutkimukseen. Vahtikari, T., Ainiala, T., Kivilaakso, A., Olsson, P. ja Savolainen, P. (toim.) Humanistinen kaupunkitutkimus<\/em>. Tampere: Vastapaino, 7\u201328.<\/p>\n\n\n\n

El Harouny, E. 2008. Historiallinen puukaupunki suojelukohteena ja elinymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4: Esimerkkein\u00e4 Vanha Porvoo ja Vanha Raahe. Osa 1<\/em>. Acta Universitatis Ouluensis C Technica 312. Oulu: Oulun yliopisto.<\/p>\n\n\n\n

Hautala, K. 1975. Oulun kaupungin historia: III, 1809\u20131856<\/em>. Oulu: Kirjapaino Osakeyhti\u00f6 Kaleva.<\/p>\n\n\n\n

Hyttinen, M. 2021. Ajan multaamat muistot: Historiallisen arkeologian tutkimus Oulun Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteis\u00f6st\u00e4 ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle<\/em>. Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys.<\/p>\n\n\n\n

Immonen, V., M\u00e4ki, M. & Taavitsainen, J.-P. 2018. Tutkimuksen ja kulttuuriperinn\u00f6n j\u00e4nnitteit\u00e4: Teollisuusarkeologian historia Suomessa. Tekniikan Waiheita<\/em> 36(3), 22\u2013<\/em>38.   https:\/\/journal.fi\/tekniikanwaiheita\/article\/view\/82367<\/a><\/p>\n\n\n\n

Juola, M. 2021. Muuttuva teollisuusmaisema: Pateniemen entisen saha-alueen
 maiseman biografia. Tekniikan Waiheita<\/em> 39(3), 60\u201384. https:\/\/doi.org\/10.33355\/tw.102888<\/a><\/p>\n\n\n\n

Per\u00e4l\u00e4, N. 2022. Teollisuusalueesta kulttuurin keskukseksi: Oulun Pikisaaren muuttuva kulttuuriperint\u00f6 ja sen merkitys.<\/em> Pro gradu -tutkielma. Kulttuuriantropologian ja arkeologian koulutusohjelma\/Humanistinen tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto.<\/p>\n\n\n\n

Riesto, S. 2018. Biography of on Industrial Landscape. Carlberg \u0301s Urban Spaces Retold. Landscape and heritage studies<\/em>. Amsterdam: Amsterdam University Press.<\/p>\n\n\n\n

Rossi, A. 2012. Pikisaaren Pikiruukki: Pien valmistus osana tervan menestystarinaa. Kallio, T. & Lipponen, S. (toim.) Historiaa kaupungin alla: Kaupunkiarkeologisia tutkimuksia Oulussa<\/em>. Pohjois-Pohjanmaan museon julkaisuja 16. Oulu: Painotalo Suomenmaa, 197\u2013200.<\/p>\n\n\n\n

Sairinen, Rauno. 2020. Fiskarsin ruukin tuotannolliset vaiheet ja niiden vaikutus ruukkimilj\u00f6\u00f6seen: Rauta- ja kupariruukista kulttuuri- ja matkailuruukiksi. Tekniikan Waiheita<\/em> 37(4), 7\u2013<\/em>32. https:\/\/doi.org\/10.33355\/tw.88906<\/a><\/p>\n\n\n\n

Sivula, A. 2014. Teollinen kulttuuriperint\u00f6 vakiintui suomalaiseen historiatietoisuuteen. Tekniikan Waiheita<\/em> 32(2), 5\u2013<\/em>18. https:\/\/journal.fi\/tekniikanwaiheita\/article\/view\/64111<\/a><\/p>\n\n\n\n

Sormunen, M. 1994. Pikisaaren historia<\/em>. Oulu.<\/p>\n\n\n\n

Vahtikari, T. 2013. Merkityksin rakennettu vanha Rauma: Suomalaisen historiallisen kaupungin varhainen m\u00e4\u00e4rittely valintoina ja vuoropuheluna. Lento, K. & Olsson, P. (toim.) Muistin kaupunki: Tulkintoja kaupungista muistin ja muistamisen paikkana<\/em>. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 294\u2013323.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teollista kulttuuriperint\u00f6\u00e4 alkoi muodostua j\u00e4lkiteollisessa maailmassa, jossa yhteis\u00f6t alkoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teollisen yhteiskunnan ja kulttuurin j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 oman historiatietoisuutensa rakentamiseen. Teolliseksi kulttuuriperinn\u00f6ksi on arvotettavissa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki teollistuneeseen kulttuurin liittyv\u00e4t aineelliset ja aineettomat j\u00e4ljet. (Sivula 2014: 5.) Vanhoja teollisuusalueita voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 esimerkiksi alueellisissa kehityshankkeissa paikallisten yhteis\u00f6jen hy\u00f6dyksi, mutta my\u00f6s taloudellisesti kannattavina matkailuvaltteina. T\u00e4m\u00e4 teksti tarkastelee […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[47,43,44,46,45],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1124"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1124"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1124\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1137,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1124\/revisions\/1137"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1124"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1124"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1124"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}