{"id":71,"date":"2019-12-02T18:44:58","date_gmt":"2019-12-02T16:44:58","guid":{"rendered":"http:\/\/localhost\/wordpress\/?page_id=71"},"modified":"2022-02-01T14:05:47","modified_gmt":"2022-02-01T11:05:47","slug":"1870-2","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/historia\/1870-2\/","title":{"rendered":"Yhdistyksen lyhyt historia"},"content":{"rendered":"\n

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen alkutaival<\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Suomen Muinaismuisto-Yhti\u00f6n s\u00e4\u00e4nn\u00f6t hyv\u00e4ksyttiin 9.9.1870 ja yhdistys perustettiin 1.10.1870 Helsingin yliopiston tiedekuntien istuntosalissa. Tavoitteena oli luoda edellytykset antikvaaristen muistomerkkien suojelulle ja muinaistutkimuksen k\u00e4ynnist\u00e4miselle sek\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kansan kiinnostus muinaismuistoja kohtaan. Aloitteentekij\u00e4n\u00e4 oli J. R. Aspelin yhdess\u00e4 K. A. Castrenin ja Emil Nervanderin kanssa. Kukaan 22 perustajaj\u00e4senest\u00e4 ei ollut t\u00e4ytt\u00e4nyt 30 vuotta. Puheenjohtajaksi valittiin siksi kirjailija Zachris Topelius, jonka katsottiin antavan yhdistykselle tarvittavaa arvovaltaa. J\u00e4seneksi saattoivat pyrki\u00e4 kaikki kansalaiset. <\/p>\n\n\n\n

Perustamisen l\u00e4ht\u00f6kohtana oli huoli keskiaikaisten linnojen ja kivikirkkojen raunioitumisesta. Vaikka Ruotsi-Suomen aikainen muinaismuistolains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 oli edelleen voimassa, hallinto sen valvomiseksi puuttui. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n kehitt\u00e4misess\u00e4 ja hallinnon luomisessa Muinaismuistoyhdistyksell\u00e4 oli ratkaiseva merkitys. Asetus muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamisesta annettiin v. 1883 ja Muinaistieteellinen toimikunta, nykyisen Museoviraston edelt\u00e4j\u00e4 perustettiin v. 1884. Ensimm\u00e4iseksi valtionarkeologiksi valittiin J. R. Aspelin (1885\u20131915).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia tieteellisen\u00e4 yhdistyksen\u00e4 ja harjoittaa valistustoimintaa sek\u00e4 ker\u00e4t\u00e4 muinaisesineit\u00e4, taidetta ja vanhaa esineist\u00f6\u00e4 tulevan Kansallismuseon kokoelmiin. Ohjelmaan kuuluivat my\u00f6s muinaismuistojen ja rakennuskohteiden suojelu ja inventointi samoin kuin arkeologiset kaivaukset. Uhanalaisten kohteiden suojelukysymyksiin otettiin aktiivisesti kantaa.<\/p>\n\n\n\n

Oppiaineet<\/h3>\n\n\n\n

Arkeologian alalla keskeinen vaikuttaja yhdistyst\u00e4 perustettaessa oli J. R. Aspelin, Suomen ensimm\u00e4inen koulutettu muinaistutkija, alan ensimm\u00e4inen professori ja ensimm\u00e4inen valtionarkeologi. Aspelin otti muinaismuistolains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n esikuvaksi Ruotsin lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja hy\u00f6dynsi Pohjoismaista omaksumaansa typologista tutkimusmenetelm\u00e4\u00e4 esihistoriallisia esinekokoelmia j\u00e4rjestett\u00e4ess\u00e4. Tutkimuksessa h\u00e4nt\u00e4 kiinnosti nimenomaan Suomen suvun alkuper\u00e4n selvitt\u00e4minen. Ven\u00e4j\u00e4lle ja Siperiaan suuntautuvien kentt\u00e4t\u00f6iden k\u00e4ynnist\u00e4miselle tarjosi mahdollisuuden Suomen kuuluminen Ven\u00e4j\u00e4n keisarikuntaan. Varsinkin aikaisemmin p\u00e4\u00e4osa Suomessa julkaistuista arkeologian alan v\u00e4it\u00f6skirjoista ilmestyi yhdistyksen julkaisusarjoissa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja \u2013 Finska Fornminnesf\u00f6reningens Tidsskrift<\/em> ja Iskos<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kyl\u00e4tutkimuksien pohjalta laadittiin my\u00f6hemmin kansankulttuurin kartasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kansatieteellinen tutkimus on perustamisestaan l\u00e4htien kuulunut Muinaismuistoyhdistyksen toimintaan. 1920-luvulla professori\u00a0U. T.\u00a0Sireliuksen johdolla k\u00e4ynnistettiin kyl\u00e4tutkimuksia, ja my\u00f6hemmin Hauhon retkikunnan tulokset p\u00e4\u00e4tettiin julkaista yhdistyksen uudessa, vuonna 1934 perustetussa julkaisusarjassa. Sittemmin\u00a0Kansatieteellisest\u00e4 Arkistosta<\/em>\u00a0on tullut kansatieteellisen tutkimuksen keskeinen foorumi, jossa esitell\u00e4\u00e4n alan uusia tutkimusmenetelmi\u00e4 ja -tuloksia.<\/p>\n\n\n\n

Taidehistoria muodostui vasta vuonna 1897 itsen\u00e4iseksi yliopistolliseksi tieteenalaksi, mutta yhdistyksen toiminnassa se oli mukana jo alusta asti. Kun yhdistys kokosi vuonna 1871 ensimm\u00e4isen taidehistoriallisen retkikuntansa, tarkoitus oli dokumentoida kotimaan taidehistoriallisesti arvokasta aineistoa. Mukana retkell\u00e4 oli Eliel Aspelin, jonka vuonna 1878 ilmestynyt v\u00e4it\u00f6skirja oli taidehistorian alalla ensimm\u00e4inen maassamme. Yhdistyksen johtoon taidehistorioitsija tuli vasta, kun vuonna 1968 professori Lars Pettersson valittiin puheenjohtajaksi. Pettersson toimi vuosina 1954\u20131987 yhdistyksen Aikakauskirjan p\u00e4\u00e4toimittajana. T\u00e4ss\u00e4 julkaisusarjassa on ilmestynyt merkitt\u00e4v\u00e4 osa taidehistorian v\u00e4it\u00f6skirjoista.<\/p>\n\n\n\n

Uraj\u00e4rven kartano<\/h2>\n\n\n\n

Sisarukset Lilly von Heideman (1849\u20131917) ja Hugo von Heideman (1851\u20131915) lahjoittivat testamentilla vuonna 1917 Asikkalassa sijaitsevan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kotikartanonsa Suomen Muinaismuistoyhdistykselle. Testamentti m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 taiteilijoille on varattava mahdollisuus asua Uraj\u00e4rvell\u00e4 “l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 vuodenaikana”.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Uraj\u00e4rven kartanon p\u00e4\u00e4rakennus vuonna 2006. Marja Ivars, Museoviraston kuvakokoelmat.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kartano avattiin yleis\u00f6lle museona yhdistyksen toimesta vuonna 1928. Vuonna 1986 Suomen Muinaismuistoyhdistys luovutti kartanon sek\u00e4 siihen kuuluvan ns. kotipalstan Museovirastolle, jolla katsottiin olevan paremmat taloudelliset edellytykset museon yll\u00e4pitoon Lilly von Heidemanin toivomusten mukaisesti. Nykyisin Uraj\u00e4rven kartano<\/a> on Suomen vanhin kartanomuseo. Yhdistyksen omistukseen j\u00e4i pieni mets\u00e4palsta, joka nyt muodostaa Suomen Muinaismuistos\u00e4\u00e4ti\u00f6n perusp\u00e4\u00e4oman.<\/p>\n\n\n\n

Tuoreemmat vaiheet ja lis\u00e4tietoa<\/h2>\n\n\n\n

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen eritt\u00e4in kattava 50-vuotishistoriikki julkaistiin vuonna 1920, ja sen toimitti yhdistyksen silloinen sihteeri ja my\u00f6hempi puheenjohtaja A.M. Tallgren. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vastaavia historiikkeja ei ole julkaistu, mutta yhdistyksen kulloisenkin puheenjohtajan juhlapuheet on painettu Suomen Museon numeroihin XLVII (1941) ja 78 (1971). N\u00e4m\u00e4 puheenvuorot esittelev\u00e4t mainiosti yhdistyksen silloista toimintaa ja esitt\u00e4v\u00e4t samalla yhden n\u00e4kemyksen sen historiasta. <\/p>\n\n\n\n

Vaikka kulttuuriperinn\u00f6n taltiointi on alusta l\u00e4htien ollut yhdistykselle t\u00e4rke\u00e4 tavoite, oman toiminnan kuvallinen dokumentointi on j\u00e4\u00e4nyt harmillisen v\u00e4h\u00e4lle. N\u00e4it\u00e4 on koottu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen 140-vuotisesitykseen.<\/p>\n\n\n\n

<\/object>SMY_140_v<\/a><\/div>\n\n\n\n
\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Vuonna 2020 Suomen Muinaismuistoyhdistys t\u00e4ytti 150 vuotta. Juhlavuoden teemaksi valikoitui “Monimuotoinen menneisyys – yhteinen tulevaisuus”. Juhlavuodeksi otettiin my\u00f6s k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n logo, jonka inspiraationa oli Pyh\u00e4maan uhrikirkosta l\u00f6ytyv\u00e4 yksisarvismaalaus. <\/p>\n\n\n\n

Koronapandemia pakotti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen muuttamaan alkuper\u00e4isi\u00e4 juhlasuunnitelmia. Yhdistyksen pitk\u00e4\u00e4 historiaa juhlistettiin lopulta kuitenkin vuoden 2020 aikana taidehistoriallisia tutkimusretki\u00e4 k\u00e4sitelleen kierton\u00e4yttelyn ja n\u00e4ytelm\u00e4roolipelin voimin. Muinaisuuden tekij\u00e4t -juhlaseminaari puolestaan j\u00e4rjestettiin verkkoseminaarina toukokuussa 2021. <\/p>\n\n\n\n

Samassa yhteydess\u00e4 juhlaseminaarin kanssa julkaistiin my\u00f6s Suomen Museo – Finskt Museum 2020, jonka esipuheen laativat Johanna Enqvist, Pia Olsson ja Tytti Steel. Esipuhe on luettavissa alla.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n
\n
\n
<\/object>SM_2020_enqvist_et_al<\/a><\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div><\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen alkutaival Suomen Muinaismuisto-Yhti\u00f6n s\u00e4\u00e4nn\u00f6t hyv\u00e4ksyttiin 9.9.1870 ja yhdistys perustettiin 1.10.1870 Helsingin yliopiston tiedekuntien istuntosalissa. Tavoitteena oli luoda edellytykset antikvaaristen muistomerkkien suojelulle ja muinaistutkimuksen k\u00e4ynnist\u00e4miselle sek\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kansan kiinnostus muinaismuistoja kohtaan. Aloitteentekij\u00e4n\u00e4 oli J. R. Aspelin yhdess\u00e4 K. A. Castrenin ja Emil Nervanderin kanssa. Kukaan 22 perustajaj\u00e4senest\u00e4 ei ollut t\u00e4ytt\u00e4nyt 30 vuotta. Puheenjohtajaksi valittiin siksi kirjailija Zachris Topelius, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":37,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/71"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=71"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/71\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":628,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/71\/revisions\/628"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/37"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.muinaismuistoyhdistys.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=71"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}