![]() Zacharias Topelius 1818–1898. Valok. E. Chiewitz 1869. (Museovirasto.)
Kuninkaallinen plakaatti Om Gamble Monumenter och Antiquiteter (v. 1666) kielsi linnojen, kirkkojen, riimukivien, hautojen ja muiden muinaisjäännösten vaurioittamisen. (Museovirasto.) ![]() Muinaismuistoyhdistyksen I taidehistoriallisen retkikunnan jäseniä E. Aspelinin luona 1896. Lyijykynäpiirros, Albert Edelfelt. (Museovirasto.)
Kemin vanha kirkko. Valok. S. M. Y.:n VI retken aikana 1896, jolloin kirkko oli heinälatona. (Museovirasto.) |
HISTORIA Suomen Muinaismuisto-Yhtiö perustettiin v. 1870. Tavoitteena oli luoda edellytykset antikvaaristen muistomerkkien suojelulle ja muinaistutkimuksen käynnistämiselle sekä herättää kansan kiinnostus muinaismuistoja kohtaan. Aloitteentekijä ja ensimmäinen sihteeri oli J. R. Aspelin. 22 perustajajäsenestä yksikään ei ollut täyttänyt 30 vuotta. Puheenjohtajaksi valittiin siksi kirjailija Zachris Topelius, jonka katsottiin antavan yhdistykselle tarvittavaa arvovaltaa. Jäseneksi saattoivat pyrkiä kaikki kansalaiset. Perustamisen lähtökohtana oli huoli keskiaikaisten linnojen ja kivikirkkojen raunioitumisesta. Vaikka Ruotsi-Suomen muinaismuistolainsäädäntö oli edelleen voimassa, hallinto sen valvomiseksi puuttui. Lainsäädännön kehittämisessä ja hallinnon luomisessa Muinaismuistoyhdistyksellä oli ratkaiseva merkitys. Asetus muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamisesta annettiin v. 1883 ja Muinaistieteellinen toimikunta, nykyisen Museoviraston edeltäjä perustettiin v. 1884. Ensimmäiseksi valtionarkeologiksi valittiin J. R. Aspelin (1885–1915), joka oli myös maamme ensimmäinen arkeologian professori. Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia tieteellisenä yhdistyksenä ja harjoittaa valistustoimintaa sekä kerätä muinaisesineitä, taidetta ja vanhaa esineistöä tulevan Kansallismuseon kokoelmiin. Ohjelmaan kuuluivat myös muinaismuistojen ja rakennuskohteiden suojelu ja inventointi samoin kuin arkeologiset kaivaukset. Uhanalaisten kohteiden suojelukysymyksiin otettiin aktiivisesti kantaa. Taidehistorialliset retkikunnat Vuonna 1871 organisoitiin ensimmäinen ns. taidehistoriallisista retkikunnista, joiden tavoitteena oli rekisteröidä taiteellisesti ja taidehistoriallisesti arvokasta ja mielenkiintoista aineistoa. Taidehistoriallisia retkikuntia järjestettiin 1871–1901 kaikkiaan kahdeksan, ja ne liikkuivat Varsinais-Suomessa, läntisellä Uudellamaalla, Ahvenanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Useimpien retkikuntien johtajana oli maisteri Emil Nervander ja retkikuntiin kuului piirtäjinä nuoria taiteilijoita ja arkkitehtejä, joista useat myöhemmin nauttivat suurtakin arvonantoa. Retkikuntien työn tuloksena oli yhteensä yli 3000 piirrosta, akvarellia ja mittauspiirrosta sekä valokuvaa, joita säilytetään Kansallismuseossa. Aineisto käsittää kirkkojen, linnanraunioiden, kartanoiden ja kansanomaisten rakennusten ohella kylämaisemia ja esinekuvia. Mukana on myös joitakin esihistoriallisia löytöjä. Viimeisten retkikuntien aikana valokuvaus kohteiden dokumentoinnissa syrjäytti piirtämisen, ja kahdeksannen retkikunnan aikana käytettiin pääasiallisesti kameraa. Muinaistieteellisen toimikunnan perustamisen jälkeen tärkeimmiksi toimintamuodoiksi jäivät alan tieteellinen julkaisutoiminta ja valistustoiminta. Karttoja retkikuntien liikkeistä ja inventoinneista. Urajärven kartano Sisarukset Lilly von Heideman (1849–1917) ja Hugo von Heideman (1851–1915) lahjoittivat testamentilla vuonna 1917 Asikkalassa sijaitsevan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kotikartanonsa Suomen Muinaismuistoyhdistykselle. Lisäksi testamentti määräsi, että taiteilijoille on varattava mahdollisuus asua Urajärvellä ”lämpimänä vuodenaikana”. Kartano avattiin yleisölle museona yhdistyksen toimesta vuonna 1928. Vuonna 1986 Suomen Muinaismuistoyhdistys luovutti kartanon sekä siihen kuuluvan ns. kotipalstan Museovirastolle, jolla katsottiin olevan paremmat taloudelliset edellytykset museon ylläpitoon Lilly von Heidemanin toivomusten mukaisesti. Nykyisin Urajärven kartano on Suomen vanhin kartanomuseo. Linkki museoviraston Urajärvi-sivuille. Yhdistyksen entiset toimihenkilöt Puheenjohtajat Zachris Topelius 1870–1875, 1878–1879 Varapuheenjohtajat H. A. Reinholm 1870–1871, 1880–1881 Sihteerit K. A. Castrén 1870–1871 (sijainen 1870 J. R. Aspelin) |
|
Sivu päivitetty 28.9.2004. |